Tällä kertaa Croisant vai Pain au Chocolat- kahvipöydässä keskustellaan palkinnoista YLEISELLÄ TASOLLA.
Lainauksia Helsingin Sanomista kysymykseen Auttavatko kirjallisuuspalkinnot lukijoita löytämään vuoden parhaat teokset? HS-raadista 53 prosenttia on sitä mieltä, että näin
ei ole:
Anja Snellman (kirjailija): "Tosiasiassa jo entisestään lyhentyneessä kirjasesongissa (...) yhä harvemmat kirjailijat pääsevät esille."
Laura Kolbe (professori): "Oppineisuuteen, älykkyyteen, laaja-alaisuuteen ja syvään sivistykseen perustuva kirjoittaminen ei myy kuin korkeintaan keitto- ja lastenkirjoissa - ja niissäkin huonosti."
Ville Tietäväinen (graafikko): "Kirjallisuuspalkintojen ja -kritiikkien välinen ristiriita auttaa ymmärtämään, ettei taidetta voi vertailla täysin objektiivisesti. Palkintokoneiston tärkein tehtävä on nostaa esille ansiokkaita teoksia, joihin ei myynnillisesti ymmärretä panostaa."
Tiina Pystynen (kirjailija): "Minkähänlainen Finlandia-palkinnon ehdokaslista tänä päivänä olisi, jos kymmenen vuotta sitten julkaistuista kirjoista pitäisi nyt valita ehdokkaita."
Kyllä sanovat puolestaan:
Saara Cantell (elokuvaohjaaja):" ...kirjallisuuspalkinnoista käytävä keskustelu, varsinkin kriitiinen, nostaa esille myös sivuun jääneitä."
Pauliina Laitinen-Laiho (taideasiantuntija): Kirjallisuuspalkinnot ja raadit tekevät valistustyötä ja helpottavat kuluttajia. Ilman muuta kyse on myös markkinoinnista, mutta mitä sillä on väliä?"
Matti Kalliokoski (päätoimittaja): "Palkinnot eivät tee kirjoista ja kirjallisuudesta paremia, mutta ne tuovat esiin riittävän monenlaisia teoksia."
Miten suuri merkitys kaupallisuudella ja markkinoinnilla on palkitsemiselle? Onko muita syitä olemassa ja jos on, mitä ne ovat? Miksi ylipäätään pitää palkita? Mitä palkittujen valitseminen meille kertoo tain antaa? Mitä mitataan? Meneekö palkinto oikealle henkilölle tai kirjalle ja mistä sen voi tietää? Mikä on subjektiivisuuden osuus? Mikä on objektiivinen totuus? Mikä vaikuttaa Nobeleiden saantiin? Mikä on Finlandia-palkinnon saannin perusta? Millä perusteella tai kriteerillä joku toinen on toista parempi? Miten palkintojen jakaminen vaikuttaa ostopäätöksiisi? Entä lukuvalintoihisi tai mielipiteisiisi luetusta? Onko palkittu kirja parempi tai huonompi vain palkintonsa vuoksi?
Ja lopuksi viitaten edellisiin täysin riistäyteneisiin keskusteluihin siitä, voiko keskustella kirjallisuuden tai bloggaamisen palkitsemisesta:
Jukka Malinen (suomentaja): "Ihmisen pienuus paljastuu palkintoraadeissakin. Raatilaiset näkyvät politikoivan: päällepäsmäröinti ohittaa objektiivisuuden, vallanhalu olympolaisuuden, vegon korostaminen ja muut jalopuut metsän."
Sana on jälleen vapaa - annetaan palaa olympolaisessa hengessä! Toivotan kaikki uudet lukijani lämpimästi tervetulleiksi. Ilman teitä en ehkä kirjoittaisi. Takana on raskas blogikuukausi. Kiitän niitä, jotka ovat nähneet metsän puilta. Jatketaan ensilumille. Jäljet on nähtävissä puhtaalla lumella. Ne vievät valoon. Uuteen päivään, kevääseen.
Leppoisaa, lumista (?) viikonloppua kaikille!
Lähde: Helsingin Sanomat 18.11. 2011
Kurkista edellisiin Croisant vai Pain au Chocolat -keskusteluihin täältä:
Kirjallisuuden miehisyydestä?
Kielen kikkailevuudesta
Kirjallisuus ajankohtaisuuden kuvana
17 kommenttia:
En nyt jaksa vastata kysymykseesi, jota aamulla jo Hesaria selatessani itsekin mietiskelin. Palaan uudelleen tuonnempana paremmalla ajalla ja kommnetti mietittynä. Haluaisin kuitenkin vielä kiittää sinua ja muitakin kirjablogien pitäjiä keskustelun virittelystä ylipäätään. On hyvä välillä vähän tuulettaa ja hyvä, että uskalletaan olla eri mieltä aroistakin asioista. Mitä mieltä muuten olisi kirjoittaa? Sinulla on rohkea ote! Tsemppiä vaan ja häntä pystyyn!(Eikä se ole tainnut kovin alhaalla ollakaan?)
Valkoinen kirahvi, minulle palkinto toimii kääntäen: Menetän kiinnostuksen palkittuun kirjaan samoin kuin ylettömästi suitsutettuun. Päätin muuten jo, että en lue yhtäkään Finlandia -ehdokkaana olevaa kirjaa. Yritin kerran lukea Finladia-palkinnon voittanutta. Sen nimi oli joku Uuni. Siinä mies muurasi uunia ja fundeerasi, fundeerasi ja muurasi uunia...nukahdin kolmannella sivulla ja aamulla mietin, mitä kaikkea sitä kustannetaankaan.
Kuka voi määritellä mikä on hyvää kirjallisuutta? Ei kukaan, sillä jokainen mielipide on subjektiivinen ja sinänsä ei yhtään sen huonompi kuin jonkun toisenkaan, mutta ei myöskään sen parempi. Kukaan ei ole toista parempi/nerompi arvostelemaan hyvän kirjallisuuden kriteerejä ja se on totuus, joka ei pala tulessakaan. On vain ihmisten mielipiteitä ja siinä joukossa jokainen mielipide on samanarvoinen.
Mieleeni tulee välillä kun luen viidettä kirjoitusta, kuinka hyvä joku kirja on, satu Keisarin uudista vaatteista. Kun kansalle kovasti hoettiin, että Keisarilla on uudet, hienot vaatteet, kansa alkoi niitä ihastella, vaikka oikeasti näki vain alastoman keisarin.
Onneksi ja kaikille tähdille kiitos, saa itse valita, mitä lukee!
Hävitin juuri PIIITKÄN kommenttini taivaan tuuliin, joten uusi, toivottavasti lyhyemmäksi jäsennelty yritys seuraa tässä:
Mielestäni taidetta ei voi asettaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen, koska taiteen kokeminen on aina subjektiivista. Siksi pidänkin siitä, että Finlandia-palkinnosta on viime vuosina päättänyt yksi ihminen, näin palkinnon subjektiivisuus korostuu. Ehdokasasettelusta päättävä lautakuntakin on vain kolmihenkinen, joten mitään laajempaa objektiivista parhaimpien ehdolle asettelua ei voi odottaa heiltäkään, siihen otanta on liian pieni.
Jos haluttaisiin pitää yllä edes jonkinmoista illuusiota objektiivisuudesta, pitäisi ehdokkaita olla valitsemassa vähintäänkin useita satoja, mieluummin tuhatkin ihmistä. Ja jotta nämä tuhat ihmistä voisivat tehdä valistuneen päätöksen, pitäisi heidän olla lukenut kaikki palkinnosta kilpailevat kirjat. Ilmaiskappaleiden lähettäminen tulisi aika kalliiksi kustantajille. :)
Ja mitenkä nämä tuhat sitten valittaisiin? Jos lähdetään Oscar-mallista, niin kaikkien valitsijoiden pitäisi olla jollakin tavalla mukana kirjallisuusmaailmassa, eli asiantuntevia ihmsiä. Mutta jos ehdokkaat olisivat vain asiantuntijoiden valitsemia taidokkaita kirjoja, myisivätkö ne kovin paljon? Tuskinpa ainakaan joka vuosi. Ja sitten ei olisi enää niin helppoa löytää rahoittajia palkinnolle.
Palkintojen lähtökohta on siis kaupallinen. Siitäkin huolimatta pidän siitä, että palkintoja jaetaan ja että koko vouhotus on keskitetty yhdeksi ryppääksi syystalveen. Edes hetken verran, muutaman viikon ajan, kirjallisuus on median huomion kohteena. Nykyään kyn "kirjallisuusjutut" ovat monesti sellaisia, että kirjailija X esittelee naistenlehdissä vaatekaappinsa tai uuden, varmasti kestävän rakkautensa. Luen minä näitäkin juttuja. Silti on kiinnostavampaa lukea kirjallisuudesta kuin kirjailijasta, siitä, mikä kirja on ollut kenellekin se koskettava lukukokemus.
En (yleensä) anna palkintojen ohjata lukemistani. Toisinaan palkinto saattaa vaikuttaa minuun negatiivisesti, saatan kokea palkitun lähtökohtaisesti elitistiseksi. Mutta toiset palkinnot ovat kiinnostavampia tai sympaattisempia kuin toiset. Yksi suosikkejani on LukuVarkaus, kirjallisuuspalkinto jossa lapset ja nuoret saavat itse päättää, mikä kirja palkitaan. Liian usein kun nuo Finlandia Junior -ehdokkaat ovat sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat enemmän aikuisia.
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnosta pidän myös, sillä Hesari julkaisee pitkin vuotta paljon esikoiskirjojen arvosteluja, paljon muitakin kuin lopulliset 10 ehdokasta. Tämä on uudelle kirjailijakyvylle kullanarvoinen tilaisuus, kirjallisuuskritiikin määrä sanomalehdissä kun on vähentynyt ja yksittäisen kritiikin pituus lyhentynyt viime vuosina.
Räätälille kävi toisellakin yrittämällä hassusti - ei tullut kommentista takkia, tuli teltta. Tiivistäminen ei taaskaan onnistunut. Mutta tässäpä tämä ja onnitteluni jos joku jaksoi lukea loppuun asti.
Olen koko ikänäni lukenut vain muutaman ehdolla olleen kirjan. En muista olenko lukenut mitään voittajista. En ole lukenut yhtään tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa. Enkä varmaan luekaan. Se vain menee niin. Viime vuonna ilmestyneitä olen tainnut tänä vuonna lukea yhden tai kaksi. Kirjastot pursuavat lukemattomia kirjoja.
Minä en ole sitä mieltä että Finlandia-palkinnon lähtökohta olisi kaupallinen. Pikemminkin kyse on kilpailuvietistä. "Katotaanpa kennenkä kirja se on parrain!" Kaupallinen kilpailuhan ratkeaa jo myyntilukujen perusteella.
Kaikesta tästä huolimatta tämän vuoden Finlandiassa on mielestäni esillä muutama ihan mielenkiintoisen kuuloinen aihe: suomalainen SS-pataljoona yhdistettynä muistisairauteen, Mannerheim, Jekaterina ja sitten oli se oululaismies... mikäs N se nyt olikaan? Varmaan kaikki ovat lukukelpoisia kuin dekkarit!
Jesh! Olette mainioita! Juuri tämänkaltaista laajaa ja kiintoisaa keskustelua olen kaipaillut asian tiimoilta - kiitos upeista kommenteistanne! Lisää mahtuu hyvin mukaan - näillä keskusteluilla ei ole aukioloaikoja :D
Kirsi: Palaa ihmeessä kommentoimaan. Olisi enemmän kuin kiintoisaa kuulla, mitä sinä asiasta tuumailet. Rakastan tällaisia keskusteluja ja pohdintoja - ne nyt vain ovat osa itseäni. Siksi olen aloittanut Kirjallisen kahvilan ja tänä syksynä vienyt blogiani myös tähän keskustelevaan ja kantaaottavampaan suuntaan. Se on toisille ollut järkytys, mutta onneksi osalle se on myös mieleen. Jatketaan samalla suunnalla, toki aina kehittyen ja oppien :D
Leenaseni: Ihastuttava kommentti sinulta jälleen, kiitos Voimanainen! Minä tiesin heti Hyryn palkitsemisen jälkeen, että tuo ei ole minulle tarkoitettu kirja. Näinhän se menee. Onneksi on valinnanvaraa!
Minusta tuo kysymyksesi on erinomainen. Sama pätee kaikissa palkinnoissa. Kenen mielestä paras? Ja tarkoitaako palkinto parhautta.
On myös niin, että ajassa vallitsee jonkinlainen normisto sille, mikä on "hyvää kirjallisuutta". Liiallisesti tästä normistosta poikkeava sitten on sitä huonoa. Aika helposti takerrutaan akselille hyvä-huono sen sijaan, että pohdittaisiin, mikä tekstissä on erilaista ja miksi se ei toimi tai miksi se toisaalta toimii kuin rasvattu.
Tämän päivän lehdessä oli aika kiinnostava essee esikoiskirjojen tavanomaisuudesta.
Rinnastuksesi Keisarin uusiin vaatteisiin on erinomainen ja näkyy mielestäni myös blogimaailmassa. Miksi meidän on helpompaa olla samaa mieltä kuin eri mieltä? Kenen mielipiteillä on silloin merkitystä vai onko se sittenkin niin, että suuren joukon mielipide vaikuttaa omaamme.
Raskasta se oli mummollakin hiihtää umpihankeen mutta hiihti vaan.
Lukutoukka: Kiitos aivan todella kiinnostavasta ja pohtivasta kommentistasi, Lukutoukka. Minulla ei ollut minkäänmoisia vaikeuksia lukea sitä loppuun. Mistähän muuten tulee sekin ajatus, että kommentin tai blogitekstin pitää olla lyhyt? Annetaan palttu sillekin ;)
Minulle on käynyt Bloggerin kanssa lukuisia kertoja samalla tavalla kuin sinulle. Olen miettinyt, että onko järjestelmän kapasiteetti vähän rajallinen vastaanottamaan pidempiä ajatelmia. Onneksi jaksoit palata kirjoittamaan uudestaan!
Ajatuksesi lautakunnista ja palkintojen jakajista on kiinnostava: miten muutama ihminen oikeastaan voisikaan kyetä nostamaan suuresta joukosta muuta kuin sellaisia teoksia, jotka jostakin syystä juuri heitä puhuttelevat ja jotka eivät ainakaan ole kököimmästä päästä.
Kaupallisuus on mielestäni asia, josta puhutaan todella vähän. On tavallaan ristiriitaista, että itsekin ajattelen kirjallisuuden tarvitsevan tietyssä määrin näkyvyyttä ja julkisuutta (sitähän kaupallisuus on). Mutta missä se raja kulkee? Miten paljon kustannuspäätöksiin esimerkiksi vaikuttaa kirjan myynti. Onhan kysymys bisneksestä. Kuinka pienen joukon käsissä lopulta makaa se, mitä ihmiset saavat käsiinsä luettavaksi ja mikä esiin suuresta massasta nostetaan? Paljon puhuttu brändäys nousee tässä esille. Pitääkö kirjailijan olla brändi ja samalla esiintyvä taiteilija kirjoittamisen lisäksi?
Esikoiset ovat tosiaan vähän eri asemassa. Ei ole helppoa saada kirjaansa julkaistuksi. Se lienee selvää.
Ketjukolaaja: Ajatuksesi kilpailuvietistä Finlandia-palkinnon suhteen on mielenkiintoinen. En ole tullut ajatelleeksi tuota näkökulmaa. Sitä voisi kehitellä ja pohtia lisääkin.
Ja totta: onneksi kirjastosta saa vanhempaakin kirjallisuutta. On toisinaan vähän sääli, että suurimmassa osassa kirjakauppoja vain uutuudet saavat hyllytilaa. Maailmalla tämä on toisin. Toivoisin, että myös Suomessa kirjan elämänkaari olisi hieman pidempi.
Jukka S: ??? Palaa nyt ihmeessä avaamaan hankia ja mummon hiihtoa hiukkasen ;)
Oma korteni kekoon. Ensinnäkin minulla ei ole mitään palkitsemista vastaan, on jopa ihan mielenkiintoista odottaa kuka milloinkin palkitaan. En kuitenkaan kuvittele, että palkittu kirja olisi jotenkin parempi, kuin muut. Palkinto on minusta enemmän sellainen symbolinen (ja rahallinenkin) palkkio pitkästä työstä vaikeassa kirjailijan ammatissa, ja yleinen arvostuksen osoitus. Vaikka palkittu olisi joskus esikoiskirjailijakin, on taustalla työtä vuosia ja vuosia ilman mitään takeita siitä onko työllä loppujen lopuksi edes merkitystä. Siksi palkinnoilla on oma sijansa yleisenä hännän nostajana. Kukaan tuskin kirjailijaksi ryhtyy vain saadakseen Finlandiapalkinnon. Pontimet ovat aivan muut.
Jos palkinto olisi puhtaallisesti kaupallinen, palkittaisiin kai joku Remes tai Hirvisaari tms. muu sellainen, jolla on jo ennestään laaja lukijakunta. Tietysti on totta, että voittaja ja ehdokkaatkin myyvät kohtuu hyvin, mutta jos palkittu kirja ei ole kansaan vetoava, pysyvää myynnin nousua k.o. kirjailijalle voi tuskin luvata joulusesongin jälkeen. Luulen, että tietty ihmisryhmä ostaa finlandiakirjan pukinkonttiin riippumatta sen sisällöstä, pelkän statuksen tai tavan takia, mutta uskon että he eivät välttämättä ole niitä kirjojen suurkuluttajia tai "tosilukijoita" muuten. Se on todennäköisesti vuoden ainoa ostettu kirja ja siksi Finladia, "kun se on niin hyvä". Sitten ehkä petytään siihen, ettei jaksa lukea paria sivua pidemmälle ja taas ollaan vuosi lukematta.
Varsinaista Finlandiaa enemmän minuun vetoaa tieto-Finlandia (,mutta olenkin heikkona kaikkiin tietokirjoihin). Pidän tietokirjallisuutta todellisena kulttuuritekona ja tiedon tallentamisena kompaktiin muotoon. Muuten se olisi hajallaan taivaan eetterissä ja tavallisen kansan tavoittamattomissa. Tosiasiassa tietokirjoja myydään muutenkin huimasti vähemmän, joten sillä saralla kaupallisuuden tavoite voi olla jopa ihan hyvä.
Lopuksi oma kokemus Finlandioista: Olin iloinen, että tulin lukeneeksi Oksasen Puhdistuksen ennen palkintoa. Se oli minusta silloin jo hyvä ja palkinnon julkistamisen jälkeen olin iloinen siitä, että olin löytänyt kirjan ilman buffausta. Bo Carpelan taasen ansaitsee minkä palkinnon tahansa pelkän elämäntyönsä perusteella, joten hänelle suon kaiken. Muista ehdokkaista tai palkituista ei sitten taida ollakaan paljon kokemusta...
Suorana vastauksena suoraan kysymykseen: ei, palkinnot eivät suoraan auta löytämään vuoden parasta kirjaa, ja joillakin jotka liian sokeasti tuijottavat vain noita palkintoja kuin ne olisivat juoksukilpailuja ne jopa haittaavat sen vuoden parhaan kirjan löytämistä.
Suorana vastauksena epäsuoraan kysymykseen: kyllä, palkinnot nostavat usein mahdollisesti hyviä kirjoja esille ja antavat sysäyksiä kirjallisuuskeskustelulle, ja tätä kautta auttavat lukijoita löytämään hyviä kirjoja, hyvällä säkällä myös sen vuoden parhaan.
Minulla on tuolla hyllyssäni jo muutama teos jotka epäilemättä kuuluvat kaikkien aikojen parhaisiin kirjoihin, miksi minun pitäisi lukea jotain muuta kuin niitä? Vastaus tuohon kysymykseen pätee myös tämän vuoden suomalaisista kirjoista puhuttaessa, ajatus siitä että olisi jokin paras kirja ja niiden muiden kirjojen kuin sen absoluttisesti parhaan lukeminen olisi epäonnistumista on naurettava.
Tästä johdosta seuraan kyllä kuka saa Finlandian ja mitä muita kirjoja on ehdolla, ne ovat kiinnostavia mielipiteitä mutta ei pidä erehtyä luulemaan että ne ovat jotain muuta kuin mielipiteitä.
Palkintojen uskottavuus ei muuten parane siitä että valitsijaraadin kokoa kasvatetaan, päinvastoin, sellaisessa tilanteessa voittaa se kirja joka on useimpien mielestä "ihan kiva". Vuoden paras kirja ratkeaa sillä että minä luen kaikki vuoden aikana luetut kirjat ja valitsen niistä sen parhaan. Mutta oikeasti, kyllä minulle kelpaa myös se hyvä kirja.
Kiitos taas mielenkiintoisen keskustelun aloittamisesta! Lauantaisiivouksen tuoksinasta yritän saada jotain sanotuksi aiheesta :)
Ensinnä olen sitä mieltä, että tietenkin palkittujen kirjojen "parhaus" on subjektiivista (hyvyys tahi parhaus on mielipidekysymys, kuten joku jo yllä totesikin). Kuitenkaan en myöskään muista, että palkintoa olisi koskaan jaettu laajalti "huonona" pidetylle kirjalle, vaikka makuja onkin monia (itsekään en aio Hyryn Uuniin tarttua, vaikka muita palkittuja ja ehdokkaita olen lukenutkin, joka vuosi).
Noin muuten ajattelen, että nyt esim. Finlandia-palkinnolla on kaupallinen, kirjallisuuden myyntiä edistävä lähtökohta. Perustan mielipiteeni siihen, että palkintoa jakaa Suomen kirjasäätiö, jonka takana taas on Suomen Kustannusyhdistys, siis kirjankustantajien edunvalvontajärjestö. Ja kustantajille toki kulttuurityön ohessa (ja joskus ohikin?) on tärkeää kirjallisuuden menekki, sillä ilman tuloja ei paljon kustanneta. Kyseessä on kuitenkin eri asia kuin se, että kirjailijoita palkittaisiin kaupallisesta menestyksestä. Pikemminkin palkitsemalla ehkä pyritään parantamaan muuten vähänlaisesti myyvän kirjallisuuden myyntilukuja :)
Näin ollen olen myös sitä mieltä, että kaupallinen lähtökohta ei ole ainakaan kokonaan huono asia. Jos palkinnot ja ehdokkuudet tuovat ihmisten tietoisuuteen uusia kirjoja ja kirjailijoita, ja ehkäpä saavat ihmiset niitä lukemaankin (ja ostamaan), niin sehän on vaan hyvä. Ehdokkuuksien (ja siten kaupallisen ja muun huomion) ulkopuolelle jää toki väistämättä aina mielenkiintoisia teoksia, mikä on harmillista.
Loppuun vielä myönnettäköön, että palkinnot vaikuttavat lukemisiini jonkun verran, ja kotimaisten palkintojen lisäksi seuraan myös Bookerin, Orangen, Pulitzerin, Premio Planetan yms. saajia. Tarkoituksena on tietysti löytää mielenkiintoista luettavaa :)
Lisää sanottavaa keksisin vielä tietokirjallisuuden palkitsemisesta, mutta nyt on palattava mopin varteen!
Mirka: kiitos korresta, jonka keskustelukekoon toit :D Minusta tuo oli hyvä pointti, että jopa esikoisrkirjailijan palkinnon takana voi olla useiden vuosien ponnistelu. Näinhän esimerkiksi tämän vuoden esikooispalkitulla on. Itsekin seuraan toisinaan tiiviistikin palkintoasioita. Jaan kokekmuksesi Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Olisikohan se jäänyt lukematta, mietin, jos olisi käynyt toisin...
hdcanis: loistavaa argumentointia. Eihän tässä voi muuta kuin nyökytellä. Puhut asiaa!
Miia/Kolmas linja: siivouksen keskeyttämiseen muuten löytyy yllättävän monia syitä, olen havainnut. Varsinkin jos kohteena on vessan siivous ;) Olen huomannut saman, että myös palkintoehdokkaista usein löytää itselle uusia kirjailijoita. Nobelit esimerkiksi näyttävät aina menevän sellaisille kirjailijoille, joita en ole lukenut aikaisemmin. Siinä mielessä palkintojen seuraamisesta voi olla iloakin: Olisinko muutoin löytänyt esimerkiksi Saramagoa?
Niille, jotka eivät muuten lue paljon tai seuraa kirjallisuutta palkinnot voivat nostaa esille tärkeitä kirjoja. Minä täällä ulkomailla asuessani en mitenkään ehdi seurata suomalaista kirjallisuuselämää kovin tarkasti, joten itseäni esim. Finlandia-ehdokkaisen asettelu auttaa. Mutta toisaalta en lue noita palkittuja mitenkään määrätietoisesti, lähinnä siis nimi jää päähän.
Nobel-palkittuja taas luen hyvinkin määrätietoisesti, sillä blogissani on käynnissä Nobel-haaste, jonka tarkoituksena on lukea yksi kirja jokaiselta palkitulta. Tähän mennessä ole lukenut 16 Nobel-palkittua kirjailijaa ja niistä ehkä yksi tai kaksi ovat olleet mielestäni jotenkin huonoja. Kaikista muista olen ilahtunut ja tykännyt, vaikka osan kanssa on saanutkin tehdä vähän työtä. Eli minulle nobeleihin tutustuminen on ollut erittäin hyödyllistä, nautinnollista ja viihdyttävää. Moniin näistä palkituista EN olisi tutustunut, jos he eivät olisi tällä Nobel-listallani.
Mielestäni on snobbailua lukea pelkkiä palkittuja ja "hyviksi todettuja" kirjoja, mutta samanlaista snobbailua on päättää, ettei heitä missään tapauksessa lue. Minä ainakin haluan olla avoin kaikille hyville tarinoille, olivat ne sitten palkittuja tai eivät.
Reeta Karoliina: hyvä näkökulma! Ainahan tosiaan ei lueta suomenkielellä kotimaassa. Ainakin käännöspäätöksiin palkinnoilla on varmasti vaikutusta.
Minullakin on NÖF käynnissä, mutta laiskasti saan tartuttua. Jelinekin jälkeen kaikki muuttui... Siitä huolimatta, on nobelistien joukossa varsinaisia helmiä, jotka odottavat lukijaansa. Se onkin parasta, löytää helmi joko palkituista tai palkitsemattomista. Sitä on pitkään tällaisen kokemuksen jälkeen onnellinen.
Lähetä kommentti